Music & Media
Adam Vilagi - A Wild Goose Chase (World Premiere 2022)
Retro Vibes, 2020
Uuden Ajan Ensemble, Tapio von Boehm,
Ritarihuone, Helsinki, 16.11.2021 (YLE)
Energisesti sykkivä kamariorkesteriteokseni Retro Vibes (2020-21) on
Uuden Ajan Ensemblen tilausteos. Teoksen syntyhistoriaan kytkeytyvät muistikokemukseni parinkymmenen vuoden takaiseen opiskeluaikaan, jota rytmittivät vauhdikkaat tuokiot tanssiklubien lattioilla Helsingin öiden sykkeessä.
Näistä muistikokemuksista lumoutuneena päässäni alkoi pyöriä 90-luvun
EDM -musiikkigenren eräs kappale, These Sounds Fall Into My Mind.
Kappaleesta intoutuneena minua alkoi kiehtoa ajatus, miten voisin käyttää kappaleen musiikillisia elementtejä lähtökohtana oman sävellyksellisen materiaalini luomisessa. Aloin näin ollen analysoida kappaleen rakennetta purkamalla sen melodia- ja harmoniarakennetta osiin. Työstämisen tuloksena melodisuudelle syntyi mikrointervallikäsittelyllä uudenlaista sävyä ja reharmonisoimisen eli uudelleensoinnuttamisen myötä muodostui erilaisia harmoniavärejä.
Nämä tekijät loivat alustan sävellysprosessille, jonka aikana aloin pohtia teoksen retrotematiikkaan liittyen myös suhdettani teknologian kehityksen huimaan tahtiin. Digitalisaation myötä esimerkiksi paperi on monessa mielessä käynyt tarpeettomaksi. Teoksessani paperilla luodaan uusia käyttötapoja, mikä yhdistyy osaksi teoksen musiikilllista ilmaisua.
The Dark Train, 2022,
Risto Rajakorpi, sello,
Suomen Saksan-instituutti, Berliini, 9.3.2023.
Sooloselloteokseni The Dark Train (2022) on sellotaiteilija Risto Rajakorvelle sävelletty teos. Teoksen säveltämisessä minuun vaikutti helmikuussa 2022 Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan. Luin sodan alkuvaiheissa artikkelin junalla pakenevista äideistä ja lapsista, jotka olivat matkalla Ukrainasta rajan yli Puolaan. Erään äidin kertoma kokemus matkasta junassa hätkähdytti minua: "Ukrainassa junassa ei ollut valoja, jotta sitä ei näkisi. Kuulimme räjähtävien rakettien ja pommien ääniä junaan." Pimennetyssä junassa matkustavien äitien ja lasten kohtalo kosketti minua voimakkaasti ja loi alustan teoksen säveltämiselle.
A Wild Goose Chase, 2022,
Antero Pellikka, kitara, James Kahane, Helsinki Chamber Orchestra, Temppeliaukion kirkko, Helsinki, 16.9.2022.
Kitarakonserttoni A Wild Goose Chase (2022) on sävelletty kitarataiteilija Antero Pellikalle ja James S. Kahanen luotsaamalle Helsingin kamariorkesterille.
Kitarakonserttoni soinnillisena sytykkeenä on toiminut seuraavanlainen tapaus:
Olin hankkinut tyttärelleni airtrack-patjan, jonka mukana oli jalkapumppu sekä siihen liitettävä muovinen putki. Spontaanin uteliaisuuteni takia päätin puhaltaa tähän putkeen, minkä seurauksena hurmaannuin oitis puhalluksen synnyttävästä vislausmaisesta yläsävelsoinnista. Analysoituani tämän sointirakennetta opin, että yläsävelsoinnille muodostuu pohjasävel, A-sävelkorkeudella. Reagoin kitaralla tähän virittämällä kitaran alimman kielen D-sävelelle. Tämä loi kvinttisuhteen putken A-sävelen kanssa, minkä seurauksena kitaran D-sävel hahmottuu funktionaalisena pohjasävelenä konserton harmoniarakenteessa. Kitaran ylimmän kielen viritin neljäsosa-askeleen matalammaksi. Tämä mahdollistaa yläkielillä mikrointervallikäsittelyä, joka luo suhteen putken rikkaaseen yläsävelsointiin.
Kitaran sointikuvan perusolemus konsertossani syntyy sliden soinnilla. Slide luo puitteet mikrointervallikäsittelylle ja äänen liukuvuudelle, mikä ilmentää tavoittelemaani mustan huumorin sävyttämää karaktääriä. Konserton materiaalin työstämisessä minua alkoikin kiehtoa ajatus siitä, miten humoristinen olemus muuntuu vakavaksi ja minkälaisia merkityksiä humoristinen ja vakava olemus toistensa peilaamina konsertossani synnyttävät.
"Adamin kitarakonserton kantaesitystä olin kuuntelemassa. Teos oli todella
hieno! Se tarjosi kiinnostavia, pohdittuja ja tarkoin kuunneltuja sointeja niin kitarasolistin kuin orkesterinkin osalta, mutta myös kappaleen muoto draama ja hienostunut eteneminen vakuuttivat. Tälle teokselle pitää saada esityksiä lisää. Adam on säveltäjänä piilotettu helmi, jonka täytyy vihdoinkin päästä kunnolla esiin!" Lauri Kilpiö / facebook, 18.9.2022.
Citadella, 2018
Jan Lehtola, urut
Musica nova Helsinki, Helsingin tuomiokirkko, 8.2.2021.
Citadella on urkutaiteilija Jan Lehtolan tilaama teos Unkarin kulttuuriviikon tapahtumaan. Teos on syntynyt keväällä 2018.
Teoksen sävellysvaiheessa keskeiseksi sävellykselliseksi tekijäksi kasvoi äänen huojumisen ilmiön käsitteleminen uruilla. Ilmiöllä tarkoitetaan äänen vakaan olemuksen käsittelemistä eri tavoin, minkä seurauksena äänellä syntyy mikrotasolla liikettä, eli ääni alkaa huojua. Teoksessa harmonian käsittelyssä ilmiö esiintyy mm. puhtaasti viritetyn terssiyläsäveläänikerran ja tasavireisesti viritetyn äänikerran yhteissoinnin vihlovuutena. Tämä luo sointikuvan, jota kutsun kaihoisasti soivaksi huojuvaksi harmoniaksi. Äänen huojumisen ilmiöllä syntyy teoksessa myös rytmistä rakennetta. Tämä muodostuu hiljaisella äänikerralla matalassa rekisterissä tiheän intervallin yhteissoinnilla, joka synnyttää rytmisen ostinato-rakenteen. Tämän rakenteen pehmeästi aaltoilevaa olemusta kutsun pulsatiiviseksi huojunnaksi.
Äänen huojumisen ilmiön vaikutelmaa luodaan teoksessa myös dynamiikkakäsittelyllä paisutuskaapin avulla. Dynamiikkavaihtelujen tiheyden säätelyllä saadaan aikaan vaikutelma äänen huojumisen tiheyseroista. Tiheyserot muodostuvat teoksessa dramaturgiseksi elementiksi ja kasvavat teoksessa myös kokonaismuotoa jäsentäväksi tekijäksi.
Teoksen nimi, Citadella viittaa Budapestissa Gellértinvuoren huipulla sijaitsevaan kaupunkilinnoitukseen. Paikka on muodostunut itselleni vuosien saatossa läheiseksi vaelluskohteeksi. Kapuamisen ylös linnoitukselle palkitsee aina uudelleen sieltä avautuva huikea näköala Budapestin ylle. Citadellalta kaupungin voi nähdä ja kokea kaikessa loistossaan, jylhyydessään ja karuudessaan.
GAS, 2020
defunenseble,
Klang-konserttisarja, Helsingin Musiikkitalo,
Camerata-sali, 18.5.2020.
GAS on defunensemblen tilausteos ja se on sävelletty vuoden 2019 aikana. Teoksen syntyhistoriaan kytkeytyy kaksi tekijää. Ensimmäinen tekijä liittyy kellaritilassa sijaitsevan työhuoneeni ovessa olevan kyltin tekstiin: Kaasupullot. Vaikka kaasupulloja en huoneessa ole koskaan nähnyt, törmättyäni tekstiin aina oven avatessani alkoi kaasu pyöriä mielessäni. Tämän seurauksena minua alkoi kiinnostamaan ajatus siitä, miten kaasu voisi siirtyä soivaksi ilmiöksi. Toinen tekijä liittyy erään teokseni sävellysvaiheeseen, minkä parissa työskentelin syksyllä 2018. Sävelsin tätä teosta kitaralle ja lyömäsoittimille, mikä valmistui keväällä 2019 nimellä Monstrous Dimensions. Tutustuin teoksen sävellysvaiheen aikana ukkosrumpu (engl. Thunder Tube) nimiseen soittimeen. Ihastuin oitis sen jännittävään sointimaailmaan, ja päätin hankkia itselleni sellaisen. Soittimen äänimaailma ei tuntunut kuitenkaan sopivan sen hetkiseen sävellykseni sointimaailmaan, ja niinpä päätin siirtää soittimen käyttöä johonkin tulevaan sävellysprojektiini. Kun sitten keväällä 2019 aloin työskennellä uuden teokseni parissa, oivalsin välittömästi, että ukkosrummun äänet elektronisesti käsiteltynä tuottavat juuri tavoittelemaani kaasumaisten sointien äänimaailmaa. Tämä loi pohjan sävellysprosessille, jonka tuloksena yhtyeelle ja elektroniikalle sävelletty GAS, loppuvuodesta 2019 syntyi.
"Konsertin teoksista pisin oli sukujuuriltaan unkarilaisen Adam Vilagin kantaesityksensä saanut 18-minuuttinen GAS huilulle, klarinetille, sellolle, pianolle ja elektroniikalle. Teoksen inspiraationlähteenä ovat olleet kaasupullot. Idea on sangen omaperäinen, joskin esimerkiksi kaasun aerosolisukulaiset savu ja sumu ovat saaneet jo aikoja sitten soivia ilmentymiä. GAS-teoksen alussa kuuli selvästi, miten kaasupullon venttiili avattiin, paine purkautui ja kaasua alkoi suhisten virrata tilaan.
Kaasut, kuten nesteetkin, ovat fluideja eli ne virtaavat eivätkä vastusta muodonmuutoksia. Vilagin teoksessa olikin jännittävää seurata, millaisia sattumanvaraisia muodonmuutoksia kaasupullon avaamisesta valloilleen päässeet, suurella energialla ladatut soivat molekyylit kokivat.
Vaikka minkälaisia. Soiva kaasu tiivistyi niin hälyääniksi kuin mitä erilaisimmiksi musiikillisiksi motiiveiksi, leijaileviksi ja humiseviksi, vinkuviksi ja muriseviksi. Vaaran tunnetta loi se aistimus, että soiva kaasupyörre tuntui leviävän joka puolelle – ehkä lennättäen mukanaan myrkyllisiä ainesosia tai koronaviruksia." Hannu-Ilari Lampila / HS, 23.5.2020.
Monstrous Dimensions, 2019
Markku Laakso, kitara, Sho Kubota, lyömäsoittimet,
Kuopion kamarimusiikkisarja, Kuopion musiikkikeskus, 19.9.2020.
Monstrous Dimensions on kitarataiteilija Markku Laaksolle ja lyömäsoitintaiteilija Sho Kubotalle sävelletty teos. Työskentely teoksen materiaalin parissa alkoi syksyllä 2018. Sävellysvaiheen aikana syntyi ajatus sävellyksellisestä visiosta, missä pienet ja näennäisesti harmittomat asiat kasvavat itseään suuremmiksi saavuttaen uusia mittasuhteita ja merkityksiä. Kiinnostuin ajatuksesta luoda teoksen materiaalille eräänlaisen mikroskooppisen olemuksen, missä asioita tarkentamalla ja lähentämällä niistä paljastuu esiin uusia piirteitä. Tämän myötä pienet asiat alkoivat kasvaa teoksessa valtaviksi ja saavuttaa jopa hirviömäisiä ulottuvuuksia (!).
Teoksen maailman voi tältä osin rinnastaa pelottavan osuvasti koronapandemian ajanjaksoon. Joskin on todettava, että teos valmistui
jo keväällä 2019 ennen korona-aikaa, ja suhde tulevaan maailman- tilanteeseen on puhtaasti sattumaa. Tai sitten, teoksen voi nähdä toimivan ennakoivana uhkakuvana…
Haamujen kartano, 2019
Mikkelin kaupunginorkesteri, Jyrki Lasonpalo,
Konserttitalo Mikaeli, Mikkeli, 11.11.2021.
Hunger, 2016
NeoQuartet, Klang-konserttisarja,
Helsingin Musiikkitalo, Camerata-sali, 1.10.2018
(YLE).
Hunger on Pasimusic-festivaalin tilausteos ja se on omistettu NeoQuartetille. Teos on syntynyt talvella 2016.
Kuunneltuani lapseni kanssa paljon musiikkia lapseni ollessa pieni, huomasin että erään unkarilaisen lastenlaulun melodia oli alkanut juurtua mieleni syövereihin. Jousikvartetossani kantavana elementtinä esiintyvä huiluäänillä soiva henkäysmäinen motiivi on peräisin kyseisen laulun melodiasta.
Sävellystyön keskeinen lähtökohta oli laulun melodian intervallirakenteen analysoiminen. Tämä tarkoitti melodian intervallirakenteen purkamista osiin, minkä tuloksena syntyi valikoima erilaisia melodisia eleitä. Yhdistävänä tekijänä näille eleille on soiminen mikrointervallien sävyttämänä. Tämä antaa melodisuudelle eräänlaisen surrealistisen olemuksen. Työskentelyn etenemisen myötä laulun melodian intervallirakenteen analysoimisen merkitys kasvoi, ja siitä alkoi kehkeytyä erilaisia tekstuuri-ideoita sekä harmonisia rakenteita.
Jousikvartettoni toisena tärkeänä innoittajana on ollut brasilialaisen kirjailijan Luiz Ruffaton romaani Rutosti hevosia. Se on hätkähdyttävä kertomus yhden päivän tapahtumista hektisessä Sao Paolon metropolissa. Kirjan tapahtumissa kouriintuntuvalla tavalla esiintyvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus kosketti minua. Tapahtumat herättivät minussa tuntemuksia voimakkaista musiikillisista kokemuksista. Työskentelyn edetessä nämä kokemukset alkoivat avautua
tekstuuri-ideoiksi ja luoda suhteita lastenlaulun melodian viattomaan olemukseen.
Näiden tekijöiden synnyttämä asetelma toimii Hunger -teoksen voimalähteenä.
"Vilagin teos Hunger (Nälkä) on sananmukaisesti hengästyttävä. Vahva huiluäänten käyttö, mikrointervallit, vahvat dissonanssit ja kiihtyvät, voimakkaat aiheet luovat teoksesta vähitellen kiihkeän tilakokemuksen. Teos alkaa ja päättyy myös vahvan jännitteisessä tilassa. Upeaa jälkeä sekä esittävältä, vahvasti heittäytyvältä ensemblelta, että säveltäjä Vilagilta."
Jussi Mattila / Savon Sanomat 3.10.2016
"Adam Vilagis kvartett Hunger förde inledningsvis tankarna till Lutosławski när stycket delades upp i tydliga snitt med starka kontraster mellan dem. Efter hand luckrades formen upp även om den relativt starka intensiteten, det energiska greppet och den fysiska känslan fortsatte till slutets sista utandning."
Wilhelm Kvist / HBL, 2.10.2018
Directions, 2015
Fantasia-kvinettti, Sello-sali, Espoo, (YLE).
Miniatyyrimäisesti rakentuva Directions on alun perin Fantasiakvintetin tilaama teos. Kvintetti kantaesitti teoksen Helsingin Musiikkitalossa 2015, ja teos on sittemmin niittänyt mainetta mm. saavuttamalla toisen palkinnon Kazimierz Serocki -sävellyskilpailussa Hashtag Ensemblen esittämänä Varsovassa 2019.
Teoksen neliosainen muotorakenne liittyy silloiseen kiinnostukseeni rakentaa kokonaisuuksia moniosaisuuden kautta. Osien itsenäisen identiteetin muodostamisen lisäksi minua kiinnosti Directions-teoksessa erilaisten yhteyksien luominen osien välille.
Osat sisältävät toisiaan yhdistäviä tekstuurillisia, soinnillisia ja harmonisia tekijöitä. Näitä tekijöitä on viety teoksen osissa ikään kuin eri suuntiin, mihin teoksen nimi Directions viittaa.
Avausosassa Noise kantavana voimana on hälymäisyyden ja säveltasollisuuden saumaton yhteiselo vauhdilla eteenpäin puskevassa liikkeessä.
Avausosan energisyys on tyystin poissa seuraavassa osassa, jonka tunnelmaa leimaa arvoituksellisuus. Osan Drops materiaalin muodostaa repetitioon pohjautuva tekstuuri, jota kutsun pisaratekstuuriksi. Hiljaisuutta käytetään teoksen osissa eri tavoin osana etenemistä, mutta toisessa osassa hiljaisuuden käyttö saavuttaa laajimman merkityksensä.
Osan Shadows ideana on tekstuurien varjomainen käsittely. Osassa esiintyy avausosan hälymäisyyden uusia käsittelymuotoja sekä varjoja toisen osan pisaratekstuurista.
Osan Bustle rakenne on prosessimainen. Pääideana on osan alussa esiintyvän rakenteen rytminen ja harmoninen kehittyminen kohti kulminaatiota.
"Kuopiolaistuneen Adam Vilagin sävellys Directions osoittaa, että Vilagi on säveltäjänä löytänyt vahvan oman suunnan ja persoonallisen ilmaisutavan. Neliosaisessa teoksessa luodaan taidokkaasti äänikuvia, käyttäen puhallinsoittimia monipuolisesti ja harkiten. Teoksen pinnalta paikoin hälyisän äänimaailman alta paljastuu logiikka ja vahva ajatus."
Jussi Mattila / Savon Sanomat 21.9.2015
Mangustit, 2012
Petri Kumela, kitara,
Sellosali, Espoo, 2015.
Flame, 2011/2016
Kaisa Kortelainen, huilu,
Kaivos-festivaali, Outokumpu, 2016.
Flame on alun perin sävelletty saksalaiselle huilutaiteilijalle, Wolfgang Auerille, vuonna 2011. Auer kantaesitti teoksen Nürnbergissä 2013. Kantaesityksen jälkeen tein teokseen joitain korjauksia. Lopullisen muotonsa teos saavutti vasta 2016, jolloin teos sai Suomen ensiesityksen huilutaiteilija Kaisa Kortelaisen tulkitsemana. Ornamenttien lailla rakentuvan materiaalin kantavana tekijänä on kaiun käsittelyn eri vivahteet.
The Threatened Assassin..., 2008
Antero Pellikka, kitara,
Haag, Hollanti, 2012.
Wild, 2007/2009
Zagros-yhtye, Helsingin Musiikkitalo, Paavo-sali, 6.11.2018.
"Hykerryttävästi hivuttava teos oli soinnillisessa moninaisuudessaankin hyvin eheä kokonaisuus, jossa alun hälyisästä huohottamisesta siirryttiin aistikkaasti laulavan keskiosan kautta lopun rytmiseen kirmailuun. Ensiosan riutuva odotus ilmeni herkullisesti pamppailevissa soinneissa, joissa Vilagi sekoitti yhteen pianon (Risto-Matti Marin) tukittuja alakieliä sekä huilun (Hanna Kinnunen) ja fagotin (Mikko-Pekka Svala) napsahduksia. Keskiosassa piano käyttäytyi harpun tai unkarilaisen cimbalomin tapaan henkäillen murtosointujaan sekä koskettimistolta että suoraan kielistä, kun taas viimeisessä osassa Marin siirtyi perinteisen kosketinsoittamisen pariin päätösosan villiksi dynamoksi. Vilagi rakensi finaaliin toimivan huipennuksen, joka tuntui silti turhan varovaiselta kahdessa edellisessä osassa luodun jännitteen jälkeen, etenkin kun viimeinen osa oli varsin lyhyt."